Laiskottelu tekee välillä hyvää, jotta keho ja mieli saavat palautua ja luovuudelle jää tilaa. Laiskuus on ihmislajille luontaista, mutta täysin paikoilleen ei kannata jämähtää.

Löysää sopivasti tahtia

Jalat pöydälle, biisi soimaan ja hetki tyhjyyteen tuijottelua. Aina ei voi olla tehokas. Sosiologi Christine Carter Kalifornian yliopistosta on kirjoittanut ”strategisesta laiskottelusta”. Se on tietoista löysäämistä pitkin päivää silloin, kun vireystila luontaisestikin notkahtaa.

Tauot parantavat tutkitusti suoriutumista. Jos painaa aina täysillä, elimistö on jatkuvassa stressitilassa, keskittymiskyky heikkenee ja vastustuskykykin kärsii.

Laiskottelu on lajityypillistä

Taipumus laiskuuteen on evoluution muovaama piirre: kehon ja aivojen on kannattanut säästää energiaa eli välttää ponnistelua aina kun mahdollista.

Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat löytäneet liikkumattoman elämäntavan taustalta geenin, joka on voinut edistää ihmislajin selviytymistä, vaikka se nykyoloissa houkuttaakin sohvaperunaksi ja altistaa terveysriskeille.

Anna mielen harhailla

Kaikki tavat laiskotella eivät ole palautumisen kannalta yhtä suotuisia, kertoo kanadalaisten johtamisen tutkijoiden laaja yhteenveto. Esimerkiksi ihmisten yleisimmin raportoima taukopuuha, sosiaalisen median selailu, saattaa vain uuvuttaa.

Välillä onkin hyvä velttoilla vailla ärsykkeitä. Kun ei keskity tietoisesti mihinkään, aivoissa aktivoituu lepoverkosto, joka liitetään itsereflektioon, muistoihin ja luovuuteen. Se voi parantaa mielialaa ja edistää ongelmanratkaisua – kunhan mielen vapaa vaeltelu on pääosin myönteistä eikä pakonomaista murehtimista.

Lue myös: Hyvät unet alkavat jo aamusta

Artikkeli on julkaistu 15.12.2025.