Osteoporoosin aiheuttamien luunmurtumien ehkäisyssä tärkeää on riittävä kalsiumin, D-vitamiinin ja proteiinin saanti sekä liikunta ja kaatumisten ehkäisy.
Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuus on heikentynyt niin paljon, että luut ovat alttiita murtumille. Osteoporoosi voi liittyä esimerkiksi ikääntymiseen ja ravintoaineiden imeytymisen häiriöihin, joissa elimistö ei saa tarpeeksi kalsiumia ja D-vitamiinia.
Osteopenia on osteoporoosin esiastetta, jossa luun lujuus on alentunut. Se ei aina johda osteoporoosiin mutta lisää murtumariskiä.
Osteoporoosi on ikääntyneiden sairaus, mutta myös lapset ja nuoret voivat sairastua osteoporoosiin kroonisen sairauden tai aliravitsemuksen seurauksena.
− Luunmurtuma- ja selkärangan kiputilanteissa osteoporoosin mahdollisuus on otettava huomioon. Hälytyskellojen pitäisi soida erityisesti silloin, jos tapaturmaisesta pienestä vammasta on aiheutunut selkeä murtuma, kertoo yleislääketieteen erikoislääkäri Marja-Leena Hyypiä.
Miten osteoporoosi todetaan?
Osteoporoosia on kahta eri tyyppiä. Primaarin osteoporoosin taustalla vaikuttavat ikääntyminen, vaihdevuosien jälkeiset hormonaaliset muutokset sekä perinnöllinen alttius.
Sekundaarisen osteoporoosin aiheuttaja on jokin sairaus, kuten hormonihäiriö, keliakia, reuma, kilpirauhasen sairaus tai diabetes. Se voi aiheutua myös pitkäaikaisesta kortisoni- tai syöpälääkityksestä.
Pelkkien oireiden perusteella ei voida tehdä osteoporoosidiagnoosia. Niiden lisäksi tarvitaan luuntiheysmittaus. Se on kivuton, makuulla tehtävä kuvantamistutkimus, joka tehdään DXA-laitteistolla.
Murtumariskiä voi arvioida FRAX-riskitekijäanalyysillä, joka löytyy netistä. Se laskee riskitekijöiden perusteella murtumien todennäköisyyden kymmenen vuoden ajaksi.
Jos potilaalla on ongelmia ravitsemuksessa, vatsakipua, toistuvia tulehdusoireita tai selittämätöntä laihtumista, laborato-riotutkimuksilla varmistetaan, että kaikki olennaiset ravintoaineet imeytyvät.
− Lääkärin vastaanotolla on tärkeää mainita kaikki asiat, jotka potilaan mielestä voivat vaikuttaa asiaan. Syömishäiriö saattaa helposti jäädä mainitsematta, ja suolisto-oireistakin kertomista usein vielä vältellään häveliäisyyssyistä, Hyypiä sanoo.
Terveet elämäntavat
Osteoporoosin hoidon tavoitteena on ennaltaehkäistä erityisesti lonkka- ja nikamamurtumia. Kaikille diagnoosin saaneille laaditaan oma hoitosuunnitelma.
Omahoidon pääperiaatteena ovat terveelliset elämäntavat, ja siinä ravitsemus ja liikunta ovat avainasemassa. Myös tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin käytön vähentäminen on tärkeää.
Kalsiumia ja D-vitamiinia tulee saada riittävästi. Kalsiumin saannin tavoite on 800–1 000 milligrammaa vuorokaudessa. D-vitamiinia tulisi saada 20 mikrogrammaa vuorokaudessa.
Proteiini vaikuttaa lihaksiston ja tukielimistön kuntoon. Mitä parempikuntoinen lihaksisto, sitä paremman tuen luille se antaa.
− Kävelyä tulisi harrastaa 3–5 kertaa viikossa puolisen tuntia kerrallaan. Sitä voi täydentää lihaskuntoharjoittelulla 2–3 kertaa viikossa. Jo tuolilta seisomaan nouseminen ilman käsiä auttaa jalkalihasten treenaamisessa. Rappujen nouseminen on hyväksi, koska iskukuormitus vahvistaa luuta. Myös tanssi on hyvää ja turvallista liikuntaa. Kaatumisia voi ehkäistä esimerkiksi jalkineiden liukuesteillä, lääkäri neuvoo.
Lääkehoito auttaa osteoporoosiin
− Osteoporoosilääkkeen tarve arvioidaan yksilöllisesti. Matalan riskin potilaille riittää pelkkä D-vitamiini. Jos potilaalla on osteopenia ja korkea FRAX-arvo tai lievä osteoporoosi mutta ei vielä murtumia, lääkkeeksi määrätään esimerkiksi bisfosfonaattia, joka estää luun hajoamista.
Korkean riskin potilaille määrätään joko bisfosfonaattia tai muita osteoporoosilääkkeitä, kuten denosumabia. Erikoissairaanhoidossa käytetään myös suonensisäisesti annettavia lääkkeitä.
Bisfosfonaattien yleisimmät haittavaikutukset ovat vatsavaivat, ummetus, ilmavaivat sekä tuki- ja liikuntaelinten kipu. Lääkehoidon jatkamisen tarvetta seurataan lääkärin valvonnassa vuosien ajan niin kauan, kun lääkehoito kestää”.
Luuntiheyden seurantamittaus tehdään hoitosuunnitelman mukaisesti yleensä 2−5 vuoden välein. Korkean riskin potilaille se tehdään 1−2 vuoden välein.
Osteoporoosin aiheutti keliakia
”Ollessani 65-vuotias lääkäri lähetti minut ikäni perusteella luuntiheysmittaukseen. Mittauksessa minulta löytyi osteopenia ja lannerangan osteoporoosi.
Ihmettelin, miten se oli mahdollista, koska olin aina syönyt juustoa ja maitotuotteita.
Syy paljastui täydellisessä verenkuvatutkimuksessa. Siitä ilmeni, että minulla on myös keliakia.
Kumpikin sairaus tuli täytenä yllätyksenä. Aloin heti noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, ja onneksi sain hyödyllistä tietoa osteoporoosista Luustoliitosta ja Suomen Osteoporoosiyhdistyksestä.
Diagnoosin jälkeen jouduin alendronaattilääkitykselle. Kolme vuotta myöhemmin tehdyssä luuntiheyden seurantamittauksessa kävi ilmi, että osteoporoosini oli parantunut.
Lääkitykseni lopetettiin, mutta kahden vuoden jälkeen lannerangastani löytyi taas osteoporoosia. Lääkitys aloitettiin uudelleen, ja nyt viiden vuoden kuluttua siitä luuntiheyteni on taas normaali. Osteopenia minulla on edelleen.
Luusto vaatii liikuntaa. Olen aina jumpannut, ja käyn edelleen kuntosalilla.
Syön terveellistä kotiruokaa ja lisäravinteina kalsiumia ja D-vitamiinia yhteensä 60 mikrokgrammaa päivässä. Näillä eväillä olen porskuttanut.”
Liisa Siltanen, 75, Espoo
Osteoporoosi on hoidettavissa
- Kalsium on luuston tärkein rakennusaine. Sitä tulisi saada 800−1 000 mg päivässä.
- D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään. Sitä on hyvä saada 20 µg päivässä.
- Proteiini on tärkeää. Mitä paremmassa kunnossa lihaksistosi on, sitä paremman tuen se antaa luillesi.
- Liikunta vahvistaa luita ja ehkäisee kaatumisia. Se hoitaa kehon ohella myös mieltä.
- Vertaistuki auttaa pärjäämään. Hoitovinkkejä saat esimerkiksi Luustoliitosta ja Suomen Osteoporoosiyhdistyksestä.
Pieni osteoporoosisanasto
- Osteoporoosi on luun lujuutta heikentävä sairaus, joka altistaa luut murtumille.
- Osteopenia on osteoporoosin esiaste, jossa luun lujuus on alentunut. Ei aina johda osteoporoosiin.
- Luuntiheysmittaus on kuvantamistutkimus, joka auttaa osteoporoosin toteamisessa.
- FRAX-riskitekijäanalyysi laskee murtumien todennäköisyyden kymmeneksi vuodeksi.
- Bisfosfonaatti on luun hajoamista estävä osteoporoosilääke. Alendronaatti, risendronaatti ja ibandronaatti ovat bisfosfonaatteja.
Artikkeli on julkaistu 31.8.2026.