Lapsena Mari Paikkari nukkui hanskat kädessä, jottei raapisi itseään verille. Aikuisena hän oppi kuuntelemaan atooppisen ihottuman oireita ja tunnistamaan laukaisevat tekijät.
Atooppinen iho on kuin hälytysjärjestelmä.
Helsinkiläinen kuvanveistäjä ja keraamikko Mari Paikkari tekee työtään kirjaimellisesti kädet savessa. Työpäivän aikana kädet kostuvat ja kuivuvat usein, ja välillä iho viestittää punoittamalla ja kutisemalla, että olisi syytä tehdä pari päivää paperitöitä.
Paikkari rakastaa työtään. Sen tuoma mielenrauha näkyy kokonaisvaltaisena hyvinvointina, vaikka iho joskus tilapäisesti ärtyykin.
Atooppinen taipumus on opettanut Paikkarille herkkyyttä kuunnella ihon viestejä, tasapainotella.
”Nykyisin olen sille kiitollinen, sillä se kertoo minulle, mikä ei ole hyväksi”, hän sanoo.
”ÄLÄ RAAVI.”
Tämän toistuvan kehotuksen Paikkari, 38, muistaa jo lapsuudestaan. Atooppisen ihottuman aiheuttama kutina on ollut osa hänen elämäänsä vauvasta asti. Hilseilevää, punoittavaa ihottumaa puhkeili eri puolille kehoa, ja iho tuntui reagoivan herkästi kaikkeen.
”Muistan, miten kävimme jatkuvasti lääkärissä apua hakemassa. Oli kortisonikuureja ja allergiatestejä. Pienenä minulla piti olla öisin puuvillahanskat, jotka oli teipattu ranteista kiinni”, hän kertoo.
IHON KUTINA on usein pahinta öisin. Raapimisesta veriset kynnenaluset olivat Paikkarille aamuisin tuttu ilmiö teini-iässä, jolloin ihottuma oli kenties hankalimmillaan. Kyynärtaipeet olivat hurjassa kunnossa, ja ihottumaa oli myös silmäluomissa. Silmien punoitus tuntui nuoresta erityisen nololta.
”Ihottuma silmäluomissa sai minut näyttämään apeammalta kuin oikeasti olin. Sitä ei kuitenkaan voinut
meikata piiloon, sillä meikki olisi ärsyttänyt ihoa vain lisää”, hän muistelee.
Ärtynyttä ihoa hoidettiin kortisonivoiteilla sekä valohoidolla, jota annettiin solariumissa.
ATOOPIKON ARKI on riskitekijöiden eliminointia: ”Saunareissut ovat lyhyitä, koska hikoilu kutittaa hirveästi. Kaikki pesuaineet, saippuat ja sampoot ovat hajusteettomia ja mahdollisimman ihoystävällisiä. Yö- ja silmänympärysvoiteita en halua käyttää ollenkaan, koska en tiedä, miten iho reagoisi niihin”, Paikkari kuvailee.
”Se ei tunnu luopumiselta, se on minun arkeani.”
Ainoastaan koruja Paikkari välillä ikävöi. Sormuksia hän ei voi käyttää, sillä niiden alle kertyy herkästi kosteutta. Kaulakorut saavat niskan ihon ärtymään.
TAIPUMUS ATOPIAAN on perinnöllistä, mutta Paikkari on huomannut omien kokemustensa kautta, että oireiluun voivat olennaisesti vaikuttaa ympäristötekijät ja esimerkiksi ravinto. Tärkeimmän oivalluksensa hän koki noin 15 vuotta sitten, kun hän alkoi etsiä lisätietoa atopiaa laukaisevista tekijöistä. Tiedonjanoa edisti muuan kokemus.
”Erään illan aikana join litran light-colaa, joka oli makeutettu aspartaamilla. Seuraavana aamuna naamani suorastaan räjähti”, Paikkari kuvailee.
Hän jätti ruokavaliostaan pois keinotekoiset makeutusaineet sekä tietyt säilöntä- ja lisäaineet, kuten kaliumsorbaatin ja natriumglutamaatin. Vaikutukset olivat lähes välittömiä. Oireet lievenivät selvästi, ja Paikkarilla on tätä nykyä myös täysin oireettomia jaksoja.
Perheen 1- ja 4-vuotialla lapsilla merkkejä atopiasta ei ole toistaiseksi näkynyt.
”Omien elämäntapojeni myötä olen sulkenut lastenkin elämästä pois tekijöitä, jotka voisivat laukaista atopian. On mahdollista, että heidän ihonsa reagoi joskus myöhemmin, kun he ovat kauempana äidin vaikutuspiiristä”, Paikkari pohdiskelee.
AINA, KUN IHO alkaa oireilla, atoopikko on rutinoitunut skannaamaan mahdollisia syitä: olenko vaihtanut pesuainemerkkiä, voisiko kutina johtua paitani materiaalista, olenko juonut tarpeeksi vettä, olenko saanut riittävästi unta? Jos taustalla ei ole isompaa tekijää, oireet laantuvat yleensä nopeasti kortisonivoiteella.
Kuusi vuotta sitten tapahtui niin, että iho-oireet pahenivat, eivätkä normaalit konstit tuntuneet auttavan. Paikkari karsi kaikki mahdolliset ärsykkeet ja ravasi lääkärissä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Iho oli huonossa kunnossa.
”Päässäni jyskytti, että tähän täytyy olla jokin syy”, hän muistelee.
Lopulta ilmeni, että kodissa oli homevaurio. Kun asunto vaihtui, oireet lievittyivät nopeasti.
”Hälytyskello toimi”, Paikkari iloitsee.
Atooppinen ihottuma
● Atooppinen ihottuma on yksi tavallisimmista ihosairauksista. Sen oireita ovat ihon kutina, kuivuus, punoitus, hilseily ja rikkoutuminen.
● Ihottumaan voi liittyä myös muita atooppisia oireita, kuten nuhaa, silmäoireita ja astmaa.
● Oireet alkavat usein jo ennen kouluikää, ja niitä esiintyy vaihtelevasti eri puolilla kehoa eri ikäkausina. Usein oireet lievittyvät iän myötä.
● Atoopikon ihon läpäisyeste ei toimi normaalisti, ja tästä syystä iho reagoi herkästi ärsykkeisiin. Taipumus atopiaan on perinnöllistä.
● Voimakkaat kutinaoireet voivat haitata yöunta ja heikentää siksi stressinsieto- ja palautumiskykyä.
● Atooppista ihoa hoidetaan perusvoiteilla, lääkevoiteilla,
ärsykkeitä minimoimalla, valohoidolla sekä joskus myös pitkäaikaisella lääkehoidolla.
Lähteet: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto
