Elämää ADHD:n kanssa: Sukkien inhoa ja piirtämisen ihanuutta

Kun Lumi, 9, herää aamulla, hänen vanhemmillaan on noin 15 minuuttia aikaa antaa hänelle aamulääke ennen unenpöpperön haihtumista.  

– Muuten kaikki menee ihan pelleilyksi eikä aamutoimista tule mitään, sanoo Lumin äiti Veera Pesonen.  

Hollolalainen Lumi on eläväinen pakkaus, jolla ilo näkyy koko kehossa: hän hyppii, kiljahtelee ja halaa niin kovaa, että melkein sattuu.

Eläväisyyden kääntöpuolena impulsiivisuus menee välillä överiksi. Tavarat lentävät ilmaan ja lempibarbien tukka nyrhitään hetken mielijohteesta poikki. Jos aistit ovat kuormittuneet liikaa, tarkkaavaisuus hajoaa ja pienikin asia voi aiheuttaa suuren räjähdyksen.  

Vauvana Lumi ei suostunut nukkumaan vaunuissa eikä viihtynyt sitterissä. 

– Ainoa tapa saada asiat toimimaan oli pitää häntä kantoliinassa ja kantorepussa, Veera Pesonen kertoo.  

Taaperona Lumi kiiti eteenpäin pelkässä vaipassa. Vaatteiden piti olla erityisen pehmeitä, jotta hän suostui pitämään niitä yllään. Leikki-iässä kaverisuhteiden luominen oli impulsiivisuuden vuoksi vaikeaa, vaikka Lumi yritti parhaansa. Nelivuotisneuvolassa huomattiin tarve tarkemmille tutkimuksille. 

– Neuvolassa Lumin oli vaikeaa keskittyä tehtäviin, ja hän kirkui pöydän alla, äiti muistaa.  

ADHD-diagnoosin avulla erityispiirteet saivat selityksen 

Neurologian poliklinikalla Lumilla todettiin autismikirjon häiriö sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD. Impulsiivisuus, tarkkaavuuden ongelmat sekä myös aistisäätelyn erityispiirteet saivat selityksen.  

Tietynlainen aistihakuisuus liittyy sekä autismikirjoon että ADHD:hen. Lumilla pinta-aistituntemus on yliherkkä mutta syväaistituntemus aliherkkä. Siksi esimerkiksi sukkien pukeminen on Lumille melkein ylivoimainen koettelemus, mutta toisaalta hän rakastaa monia voimakkaita aistielämyksiä, kuten Karl Jenkinsin Adiemus-musiikkia, hierontalaitteen tärinää, selän raapimista, lumen syömistä, happamia marjoja, isän kuorsaamista sekä bensan ja hien hajua.