Masennus muutti elämän – Toivo palailee pienin liikahduksin 

Keväisenä päivänä viime toukokuussa Mari Tiira romahti. 

Se tapahtui hetkenä, jolloin pitkä sinnittely ja taloudellinen ahdinko olivat vihdoin vaihtumassa parempiin näkymiin. Oli tullut tieto, että nuori yritys saisi tarvitsemansa lainan, joka turvaisi jatkon.  

Heinolalaiselle Tiiralle, 50, oli ehtinyt kertyä henkistä painolastia jo pitkään. Levon ja vapaa-ajan määrä oli liuennut olemattomiin, talous oli tiukalla ja perheessä oli terveyshuolia. Koronapandemia ja Ukrainan sota olivat tulleet iholle, jättäneet jälkensä. Sosiaalisen median keskusteluilmapiiri tuntui myrkylliseltä ja satuttavalta.  

Lapsen traaginen menettäminen teki hauraaksi

Tiira olisi ehkä kestänyt, ellei taustalla olisi ollut myös traaginen oman lapsen menetys. Pieni Elsa syntyi perheen iltatähtenä vuonna 2018, mutta vakavan synnynnäisen sydänsairauden myötä pienokainen sai elää vain neljä kuukautta ja yhdeksän päivää. 

– Suurin osa ihmisistä elää suojelevassa psyykkisessä kuplassa, jossa vallitsee perusturvallisuus. Sellaisessa mekin elimme. Kuplan puhjettua ymmärsin, että kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa, vaikka olenkin sielultani optimisti, Tiira kuvailee.  

Elsan menetys teki hänestä hauraan ja haavoittuvan.  

– Näen hänestä unta melkein joka yö. Unista jää suru, mutta ainakin saan niissä pitää häntä sylissäni, Tiira sanoo. 

Suru ja traumat jäivät seuralaisiksi, mutta tragedia synnytti myös uuden alun. Tiira puolisoineen sai ajatuksen perustaa ekologisille arvoille perustuvan saippuapajan, joka kantoi Elsan nimeä. 

Suru on eri asia kuin masennus  

– Suru on hetkittäistä, mutta masennus on kuin loukku, Tiira kuvailee. 

Elsan Ekopajan saamat toiveikkaat uutiset eivät viime keväänä riittäneet kannattelemaan stressaantunutta mieltä, joka oli jäänyt loukkuun.