Kun sydän kaahaa ylinopeutta, kyseessä voi olla rytmihäiriö
Anna Jäntti tottui jo lapsena siihen, että sydän hakkasi usein hurjalla sykkeellä. Apu sydänvaivoihin löytyi lopulta tahdistimen avulla.
Ihon alla lihasten kätköissä on pieni masiina, jonka ansiosta lahtelaisen Anna Jäntin sydän ei enää käyttäydy arvaamattomasti. Sydämentahdistimen asentamisesta kertoo pieni arpi vasemman solisluun alapuolella.
– Voisinko hypätä benji-hypyn? tiedusteli Jäntti lääkäriltä, joka asensi tahdistimen paikalleen Päijät-Hämeen keskussairaalan sydänkeskuksessa.
– Kunhan haava on parantunut, lääkäri vastasi.
Itse asiassa Jäntti oli jo hypännyt benji-hypyn kymmenisen vuotta sitten. 32-vuotias perheenäiti on koko ikänsä tykännyt vauhdista ja liikunnasta, vaikka sydämen rytmihäiriöt alkoivat jo lapsuudessa.
Jäntti muistaa, miten hän koulun liikuntatunnin jälkeen meni terveydenhoitajan juttusille, koska ”tuntui hassulta”. Happi tuntui loppuvan, ja pulssi oli tiheä.
Rytmihäiriöt eivät hidastaneet tyttöä, joka nautti liikunnasta.
– Kavereiden kanssa poljin pyörällä kahdeksan kilometriä lentopalloa pelaamaan ja mietin vain, miten jaksan polkea takaisin. Tiheälyöntisyyteen tottui, Jäntti muistelee.
Rytmihäiriön kanssa liikkumassa
Parikymppisenä hän sai rytmihäiriöitä jo monta kertaa viikossa. Korkea syke saattoi kestää tuntikausia. Usein sen laukaisivat vähäpätöisen tuntuiset liikkeet, kuten kumartuminen tai kurottaminen. Ryhmäliikunnassa se oli väistämätöntä.
– Salibandyssa syke on normaalistikin usein 170. Siihen päälle vielä rytmihäiriö, niin pulssi saattoi olla 230. Rupesin ajattelemaan, että ei tämän näin kuulu mennä.
Tutkimuksissa oli jo onnistuttu kartoittamaan, että Jäntillä oli SVT eli supraventrikulaarinen takykardia. Rytmihäiriön syynä oli virheellinen sähköimpulssi sydämen eteisen ja kammion välissä. Sydämessä itsessään ei ollut rakenteellista vikaa.
– Sähkö jäi pyörimään sydämen eteisen ja kammion välille, Jäntti selittää.
